torstai 4. tammikuuta 2018

Ketä voi kiinnostaa kanihöystö?

Nykyajan FB-maailma on vanhalle tallaajalle vieras. Entisaikaan haluttiin pitää kotiasiat salaisuutena. Nyt on toisin. Nyt ihmiset haluavat ”jakaa” tavaransa ja tunteensa yhdessä koettaviksi.  Minä en ole sortunut naamakirjan uhriksi, tai totta puhuen olen ihan vähän. Minulla on siellä yksi ystävä, sen on tyttärenpokani Teemu. En kuitenkaan kirjoita sinne tai lue sieltä mitään. En edes tiedä salasanaani. Saatat kysyä, onko tuossa mitään ylpeilyn aihetta? No eipä liene. Nyt olen kuitenkin päättänyt paljastaa kaikelle kansalle minun salaiset harrastukseni joulun ja loppiaisen välillä. Niihin kuuluu etupäässä syöminen liittyen joulun viettoon Pakilassa ja uudenvuoden viettoon Tallinnassa. Juomisesta en aio tarkemmin tehdä selkoa. Siinä joutuu helposti juopon kirjoihin.

Olemme joutuneet kulinarismin koekaniineiksi. Ei niin, etteivätkö kulinaariset kotikeittiönautinnot olisi olleet meidän perheemme vakiotavaraa, mutta nyt nuorempi polvi on ryhtynyt tositoimeen. Onhan tälle asialle hieman perinteitä. Kaikki alkoi silloin kun tyttärenpoikani Teemu kilpaili Master Chefin ensimmäisessä jaksossa. Hän putosi loppukahinoissa kakkoseksi. Tämän jälkeen hän on kehittänyt taitojaan harjoittamalla oman sähköinsinöörintyönsä ohella cateringpalvelua.  Vähintään pari kertaa vuodessa olemme saaneet nauttia hänen upeista Fine Dining tuotteistaan. Viimeisimmästä kesäateriasta teinkin blogin: http://penttimurole.blogspot.com.ee/2017/08/illallinen-ruohikolla-teemun-tapaan.html

Koekaniineiksi kanihöystöllä
Nyt olemme siis koekaniineita. Kokkeina ovat harrastelijat. Kanit ovat kotoisin Saran farmilta Kemiönsaarelta. Ne ovat kasvaneet mahtavan ukkokanin valvonnan alla luomuruokaa syöden. Aatonaaton kokkaajiksi olivat valikoituneet Timppa ja Eemeli. Timppa on kokenut ruoanlaittaja. Eemeli, Liisan tyttärenpoika on taas meidän uusi 14-vuotias kokkikandidaattimme. Hän katsoo innokkaasti ruokavideoita. Sanoo oppivansa niistä ja sanoo ei katsovansa reseptejä.

Aatonaaton alkuruokana oli kylmä kurkkukeitto, pääruokana nautiskelimme kanihöystöä eli kanipataa, höysteenä oli uunissa haudutettu pinaattikikhernepata. Maukasta kania täydensi kokkien leipoma tuoreen herkullinen pita-leipä. Jälkiruokana söimme suussa sulavaa appelsiinihalvaa. Aterian innoittajana oli kokkien, Timpan ja Eemelin juuri käymä Marttojen Lähi-Idän ruokakurssi.

Jouluaaton ateria oli hieman tavallista vaatimattomampi. Olihan joulupöydässämme tänä vuonna vain neljä ihmistä. Edellisten vuosien ankeriaat on nyt unohdettu niitä kohdanneen kadon vuoksi.  Alkuruokana oli Liisan taikoma Julies-tattivuoka. Pääruokana nautiskelimme kauppahallista pienen etsinnän jälkeen löytynyttä kinkkurullaa. Se oli minun toivomukseni. Kinkut ovat nykyään rasvattomia. Vanhan kansan mies haluaa rasvaa maiskuteltavaksi. Höysteenä oli kunnon omatekoista lanttulaatikkoa ja sienisalaattia.   Jälkiruokana maistelimme karamellisoituja päärynöitä.

Joulupäivänä keskityimme perinteisiin kalaruokiin. Liisan valmistamat silakka, siika ja lohi ovat jokajouluisia herkkuja. Nyt erikoisuutena oli maanmainio lohicarpaccio. Aivan ihana! Jälkiruokana   saimme maistella mielettömän hyvää konjakkiluumua mantelinlastuilla ja vaniljakastikkeella.

Tallinnassa uuden vuoden aattona
Oleskelumme vaihtui Pakilan huvilamiljööstä Tallinnan Toompean mäelle.  Uusi vuosi Toompealla on muodostunut jo lähes perinteeksi.  Kaikki on niin helppoa. Matka ilotulituksen katselupaikalle on 30 metriä.  Niin, siis nythän menin sitä katsomaan. On Viron itsenäistymisen 100-vuotisjuhlavuosi. Ilotulitus ”Kurkistus keittiöön”-tykkitornin äärellä antaa erikoisen hienot puitteet räiskeen katselemiselle. Viime vuonna valitin tätä pauketta ja rytinää. Kuuntelin siinä pommitusten ääniä. Nyt hyväksyin tuon jytinän symbolina itsenäisyyden ilolle. Presidentti piti uudenvuodenpuheensa Vapautuksen aukiolla, konsertin jälkeen. ennen puoltayötä. Koko mäki oli täynnä väkeä.  Venäläiset turistit tapaavat valloittaa Tallinnan pakkasukon vierailuaikaan. Myös vironvenäläiset suosivat Toompean mäkeä juhlahumussa. Se antaa tunteen entisestä mahdista. Ihmiset ottavat selfie-kuvia marmorikyltin kanssa, jossa kerrotaan Pietari Suuren vierailusta Tallinnassa 1711. Silloin virolaiset alistuivat yli 200 vuodeksi tsaarin valtaan. Suomessa alkoi isonvihan sortokausi. Vuonna 1918 Viro sai itsenäisyyden yhden sukupolven mittaiseksi ajaksi. Sitten seurasi kaksi sukupolvea tsaarien jälkeläisten kurimuksessa. Nyt on aihetta juhlia. Presidentin juhlapuheen jälkeen tapahtuu kummia. Ihmisten ei annetakaan laulaa maammelaulua: Mu isamaa, mu önn, mu rööm…  Syyttelevät tapojen häväistyksestä nuorta viehättävää presidenttiä. Sanovat häntä ”Orissaaren sienestäjäksi – mikähänennimensänytolikaan?” Kehuvat (!?!?) sitten jopa Putinin uudenvuodenpuhetta. Sanovat sen olleen puhetta kansan sydämeen. Ja sitten vielä kehuvat Rigan uudenvuoden yötä. Siellä 120000 ihmistä sai laulaa Latvian kansallislaulun yhdessä ja sydämestä. Viron laulukansalta laulut jäivät nyt jotenkin niin kuin vahingossa tai vaatimattomuutta laulamatta. Minä kuitenkin onnittelen Viron presidenttiä. Hänen nimensä on Kersti Kaljulaid. Onnittelen myös kaikkia virolaisia. Heidän on todella syytä olla ylpeitä ja iloisia niin maastaan kuin presidentistään.

Uudenvuodenaaton illallinen syötiin kahdeksan hengen voimin. Aluksi syötiin punakaalisalaattia ja viiriäisen muna, sitten seurasi punajuurijogurttikukka, seuraavaksi tuli portobello-sieni ja sienikastike, sitten syötiin kalalautanen joka sisälsi kampasimpukkaa, tonnikalaa, kurkkuvaahtoa, kurkkusuikaleen, palsternakkapyreetä, hernepyreetä, merileväsalaattia, mätiä sekä nuudeleita, liharuokana oli naudan filee, punaviinikastiketta, bataattikurpitsapyreetä, vihannessekoitus sekä hillottuja punasipuleita, jälkiruokana oli täytetty kirsikka-ananas ja piparmintun lehtiä. Nämä kaikki ainekset ovat kokki-Eemelin minulle tarkasti luetteloimia.

Valokuvakilpailu vanhassa kaupungissa
Eräs perinteinen ohjelma Tallinnassa on ollut valokuvauskilpailun järjestäminen nuorille. Ensimmäinen kilpailu taisi olla vuonna 1997. Silloin kuvat otettiin minun upouudella digikamerallani, jossa oli muistina 1 megan korppu. Kuvat sitten printattiin paperille. Nyt kaikilla oli älypuhelimensa, joissa muistia oli vähimmillään 18 gigaa. Parhaimmillaan ehkä 120 gigaa. Kuvat laitettiin puhelimista salaisuus säilyttäen minun koneelleni arvostelua varten.

Kilpailu on yleensä järjestetty lapsille, mutta joskus siihen ovat mukaan tunkeutuneet myös vanhemmat. Niin kävi tänä vuonna. Kilpailijoita oli yhteensä viisi, kaksi aikuista ja kolme nuorta miestä. Kaksi nuorinta Antti ja Niilo muodostivat kuitenkin yhteisen kuvaustiimin. Näin kilpailijoina olivat Liisa, Lalla, Eemeli ja kahden hengen nuorisotiimi. Minä toimin kaikkivaltiaana jurynä. Kilpailusarjoja oli kolme: 1. katumiljöö, 2. Katudetalji ja 3. Julkinen rakennus. Kaikille luvattiin tossurahana kahdenkympin palkkio. Varsinaisen palkinnon sanottiin olevan tässä blogissa tapahtuva tulosten julkistaminen.

Kilpailutulokset

Kuvat sarjassa katumiljöö palkittiin siten että Liisan kuva lempikadultaan Aidalta sai ykköspalkinnon. Suomalaiskarjalainen graniittinen katukivi hehkuu Lallan 2. palkinnon saaneessa kuvassa. Eemeli nappasi kolmannen sijan kuvallaan Pikk-kadulta.

Detaljisarjan voitto meni Liisalle. Hän kuvasi Lai-kadulla Linnateatterin portaanpylvään ja ikkunan. Omenat kuvassa näyttävät oikeilta. Ovatko ne sitä? Parasta käydä katsomassa. Liisa sanoo panostaneensa tähän kilpailuun. Se näkyy. Toisen palkinnon sai Lallan löytämä hauskanveikeä ovenkolistin. Virnistelee tulijalle. Kolmas palkinto meni Antin ja Niilon löytämälle hienolle ovipaneelille. Eemeli sai lunastuksen modernimman ajan katutaiteesta.


Julkinen rakennus oli hyvinkin luonnollisesti kirkko. Lallan ensimmäisen palkinnon saaneessa kuvassa kirkko oli taka.alalla. Kuvaa dominoivat Tallinnalle tyypilliset kattomuodot, vindskaapit ja korsteenit. Nigulisten kirkontorni häälyy taustalla. Hieno kuva tammikuun sumussa. Naiset jylläävät. Liisa voitti toisen palkinnon Olavisten kirkontornin jylhällä nousulla lähikadun korttelia uhmaten. Nuoret miehet Antti ja Niilo ottivat hienon kuvan sumuun nousevasta Nigulisten tornista. Lunastus koitui Eemelin kuvalle Aleksanteri Nevalaisen kirkosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti