tiistai 26. huhtikuuta 2016

Keskuspuisto ei kuulu joukkoon!

New Yorkissa on keskuspuisto. Sen pinta-ala on 3,6 neliökilometriä. Helsingissä on myöskin keskuspuisto. Sen pinta-ala on 6,5 km2. Erotuksena näillä puistoilla on se, että Central Park on täsmälleen suorakaiteen muotoinen. Meidän puistomme on taas hyvin orgaaninen muodoltaan. Puistoja miettiessä mielessäni välähti Pariisin Bois de Boulogne, siellä nyt vähintään tuli käytyä nuorena miehenä camping-telttailemassa. Bois de Boulogne on pinta-alaltaan noin 3,6 km2. Entäs sitten nykyisen suosikkikaupungin Berliinin vanha kunnon Tiergarten. Pinta-alaa kertyy 2,6 km2. Nyt joku sanoo, ettei pinta-alalla ole väliä kysymyksessä on laatu puistona ja virkistysalueena. Mitä kysyisi Uutisvuoto?

Jos nyt leikkisimme Uutisvuotoa ja kysyisimme mikä näistä keskuspuistoista ei kuulu joukkoon? Oikea vastaus on Helsingin keskuspuisto, sillä se on näistä ainoa jota aiotaan käyttää rakentamiseen. No, ei tietenkään kokonaisuudessaan, mutta vain osittain. Siinä kiinteistökehityksessä ovat kuitenkin lähes kaikki neliömetrit liikaa. Kuvassa on neljä keskuspuistoa samassa mittakaavassa. Helsingin keskuspuisto on niistä laajin 6,5 km2.. Bois de Boulogne Pariisissa ja New Yorkin Central Park ovat saman suuruisia 3,6 km2. Berliinin Tiergarten  on näistä pienin 2,6 km2.

Kiinteistöjalostusta keskuspuistossa
Tässä blogissa hieman itsekseni tutkailen noita suunnitelmia keskuspuiston ”kiinteistöjalostuksesta”. Silloin joudun tapani mukaan hieman tarkastelemaan Helsingin keskuspuiston historiaa erilaisten suunnitelmien valossa. Milloin keskuspuisto ilmestyi? Oliko se jo Bertel Jungilla tai Eliel Saarisella, ehkä kuitenkin ennen sotia, vai vastako Alvar Aallolla? Ei ollut pohjoisosiltaan vielä Helsingin yleisasemakaavassa vuonna 1911, mutta ilmestyi Pasilasta pohjoiseen kapeana ja lähes katkeilevana Saarisen ja Tallbergin Pro Helsingfors -suunnitelmassa 1918.  Eteläosa eli Töölönlahti oli näillä herroilla tunnetusti kiinteistöjalostettu. Myös keskuspuisto Laaksosta pohjoiseen oli sekä Saarisella että 60-yleiskaavassa liikenneväylien halkaisema Metsäläntielle saakka. Keskuspuisto ei siten alkanut Töölönlahdelta vaan se alkoi Pasilan pohjoispuolelta tai Asesepäntieltä Haagan ampumaradan seutuvilta. Haagan ampumarata, siis nykyinen Haagan ulkoilumaja oli 50-luvulla paikka jossa Pentti harjoitti pistooliammuntaa Arimon Kallun johdolla. Tulipa ykkösluokat kuviossa ja koulussa. Ensimmäistä kertaa keskuspuisto ilmestyi täydessä laajuudessaan Väinö Tuukkasella ja Olof Steniuksella Helsingin kaupungin vuoden 1960 yleiskaavassa, vaikkakin siis pohjoisten liikenneväylien pirstomana Metsäläntielle saakka. Katariinankadulla kiinteistöviraston asemakaavaosastolla yleiskaava-arkkitehti Olof Stenius levitteli isoja planssejaan lattioille ja maassa kontaten piirsi viherväyliä. Yläkerrassa teekkaripiirtäjä Pentti Murole oli Pekka Westerisen uskollinen avustaja kun yleiskaavaan piirrettiin tärkeimpiä pääväyliä.

Keskuspuistosta ei tahtonut tulla valmista. Kun ensin oli saatu maankäyttöön raivattua aukkoa niin Töölönlahdella kuin Pakilan kohdalla oli vielä päästävä eroon suurista valtaväylistä jotka halkoivat potentiaalista keskuspuistoa erityisesti Laakson ja Metsäläntien välisellä alueella. Niistähän päästiin eroon vasta 2002 yleiskaavassa, tai käytännössä jo Polvisen suunnitelman jälkiselvittelyissä. Vapaudenkatu tipahti suunnitelmista vasta 1980-luvulla.

Tässä kuvassa näkyy erinäisiä vaiheita keskuspuiston kehityksessä. 1911 yleisasema-kaavassa tultiin Pakilan tasolle, Töölönlahti oli puistona. Bertel Jung oli kaavan maestrona. Vuonna 1918 Tallberg ja Saarinen  tukkivat Töölönlahden mutta avasivat puistoa pohjoiseen, kunnes jälleen Pakilan kohdalla yhteys  kuroutui kahteen kapeikkoon. Vantaan virtaus ei vielä kiinnostanut. 1932 yleisasema-kaavassa puisto jatkui Vantaalle suuren pohjoisen liikenneväylän suoja-alueina. Töölönlahdesta ei ollut varmuutta, tehtiin kaksi suunnitelmaa. Toinen Saarisen ajatusten mukainen ja toinen uudistushenkinen. Vuoden 1960 yleiskaavassa Töölönlahti oli vapaa ja Olof Stenius räväytti reitin auki Lappiin saakka. 2002 yleiskaavassa  keskuspuistoa sitten vaalittiin. Silloin myös liikenneväylät olivat asettuneet suosiollisiksi puiston olemassaololle. Nyt uusimmassa yleiskaavaluonnoksessa on käyty puistoon käsiksi. Puistoihin kajoamisia on nyt uskallettu tehdä erityisesti vihreiden aatteellisessa myötävirrassa. Ja virtaan on helppo asettua kun lupa on saatu ikään kuin korkeammalta tasolta.

Laitoinpa mieleni virkistämiseksi tuollaisen kuvan. Siinä on vihreällä Helsingin ja naapurikuntien nykyiset viheralueet – mitä kuvassa näkyy. Valkoisella on näytetty uuden yleiskaava-luonnoksen vihreät. Älkää katsoko mikroskoopilla – jotain taatusti puuttuu. Uusi yleiskaava on kauttaaltaan nakertanut viheralueita. Ei järjettömän paljoa, mutta kauttaaltaan - silloin siitä tulee paljon. Radikaaleimpia temppuja ovat tietysti Vartiosaari ja Ramsinniemi. Kaikkien bulevardien varrella on tietysti viheralueiden leikkauksia. Joku voisi sanoa, että paljon on pelkkiä pusikoita, ei mitään puistoja tai metsiä. Minä sanon, totta toinen puoli. Mutta, mutta?

Onko niin, että jos olisin krunikkalainen tai skatalta tai tölikasta jopa munkasta, niin nämä bonden asiat eivät minua kiinnostaisi? On aivan sama mitä noille juoksuhaudoille, konekivääripesäkkeille ja bunkkereille tapahtuu. On aivan sama häviääkö jostain skutsista purot ja ihanat keväiset lätäköt. Saattaa olla vain minulle jotain merkitystä vanhan desantin majan paikalla tai kummitustalon kivijalalla. Nekin häviävät.

Pyörän selkään
Lähdin pyöräilemään Pohjois-Haagan puoleiselle alueelle Hämeenlinnanväylän länsipuolelle. Siellä en tavallisesti käy. Olin ajatellut että sen voisi rakentaa. Varsinkin kun Pohjois-Haagan asukkaat eivät tunnu juuri välittävän koko asiasta. Ei ainakaan kuulu mitään? Ehkä he toivovat palveluita? Tai ajattelevat myönteisesti kasautumisteoriasta? Haluavat meille ja muille kilpailukykyä?
  
Ihmeellistä ja samalla älytöntä! Pohjois-Haagan puolella on ihania kosteikkoja, alueella jota aiotaan rakentaa. Toisaalla, maaliikennekeskuksen kohdalla, toisella puolen tietä, on juuri rakennettu kalliilla rahalla kosteikkosysteemi. Siinä ei vaan ole vettä? Tämä uusi kuiva laitos varmaan puretaan tarpeettomana sitten kun alue rakennetaan. No, ei rakenneta!

Katselin kuitenkin varmuuden vuoksi Pohjois-Haaga seuran kotisivuja. Seuran hallitus oli noin vuosi sitten ottanut kantaa yleiskaavaluonnokseen. Lausunnossa sanotaan mm. näin: ”Osayleiskaavaprosessin aikana kaupunkisuunnitteluvirasto totesi mm. omissa selvityksissään, että vaikka merkittävä osa Pohjois-Haagan viheralueista kaavoitetaan muuhun käyttöön, on alueen läheisyydessä kuitenkin edelleen Keskuspuisto. Mikäli Hämeenlinnan bulevardisointi toteutuu, tarkoittaa tämä sitä, että viheralue siirtyy edelleen kauemmas. Tällöin syntyy sellainen vaikutelma, että kaupunkisuunnitteluvirasto on johtanut alueen asukkaita harhaan, unohtamalla samalla alueemme keskeiset vahvuudet.” Esittikö Pohjois-Haaga seura valituksen yleiskaavaluonnoksesta? Sitä en tiedä.

Katsellaan karttoja ja käydään paikalla
Tänään Hesarissa oli uutinen kansalaisten aktiviteetista keskuspuistossa. Se oli mahtavaa vuorovaikutusta. Itse asiassa Olavi Syrjänen lähetti minulle sähköpostia ja pari valokuvaa keskuspuistoon ripustetuista lippusiimoista tai oikeammin huomioteipeistä. Minulle se oli yllätys. Oli heti rynnättävä pyörän selkään ja katsomaan. Onhan ikkunani 5 metrin päässä keskuspuistosta. Sitten havaitsin Olavi Syrjäsen tekstin Yhdyskuntasuunnittelun seuran nettisivulla: http://www.yss.fi/keskuspuisto-sailytettava-helsingin-yleiskaavassa/ . Se on asiatuntevaa ja vahvaa tekstiä. Olavi kirjoittaa mm. näin: ”Kunnan kaavoituksen kannanotoilta on voitava edellyttää luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Kuntalaisilla on oikeus luottaa maakuntakaavan ohjausvaikutukseen ja juuri tehtyihin kaupunginvaltuuston ratkaisuihin ja niiden jatkuvuuteen, kun on kysymys keskeisestä virkistysaluekokonaisuudesta.” Siinäpä se. Nyt on hötkyilty. Sillä tulee olemaan huonot jäljet (no, jätin sen oikean sanan sanomatta.)

Porukka painuu metsään ja vetää huomioteipillä yleiskaavan pikselit maastoon. Mainiota kansalaisaktiviteettia. Tuo asia olisi kuitenkin pitänyt tehdä jo aiemmin vuorovaikutussuunnittelijoiden toimesta. Vuoroin vaikuttaminen tarkoittanee aktiivista vuorovaikutuskeskustelua kansan, suunnittelijoiden ja päättäjien välillä. Kansa ei suunnittele eikä päätä, heidän tilaisuutensa on kertoa omaa tarinaansa. Suunnittelijoiden tehtävä on kuunnella tarina ja siirtää aikajana tulevaisuuteen. Päättäjät valitsevat hyvistä vaihtoehdoista parhaan. Se on herkkää hommaa. Tähän asti kuulemastani ja lukemastani on herkkyys puuttunut. Myös roolit näyttävät menneen sekaisin. Kirjoitin jo aiemmassa blogissani oven läpi menosta saranapuolelta: http://penttimurole.blogspot.fi/2016/03/bulevardit-kolmaskohtuuhintaisuuden.html

Piti katsella karttoja. Nyt on digiaika ja havainnollistaminen on huippuunsa kehittynyttä. Bulevardeja ajatellaan rakennettavaksi ehkä parin kolmenkymmen vuoden päästä. Niille piirretyt puut näyttävät 70- vuoden ikäisiltä. Kuvat esittävät siis aikaa noin vuonna 2100 tai vähän päälle. Silloin minun lastenlastenlapseni ovat jo lähes 100-vuotiaita.  Mutta hyvä, huomenna näytänkin bulevardin kuvaa Lotalle ja Ilonalle ja kerron heille miltä näyttää heidän 90-vuotissynttäreillään. Katsotaan mitä he vastaavat. Näytän kuvaa myös Jussin poika Paavolle. Hän on nyt nelivuotinen ja ”kuvanottohetkellä” päälle yhdeksänkymppinen hänkin. Leikki leikkinä – eihän nuo puut ole kuin 55-vuotiaita. Napataan iästä pois 15 vuotta.

Nyt vielä vilkaistaan Hämeenlinnan väylää. Hesarissa julkaistiin tänään kuvan joka on suoraan yleiskaavasta. Ihan oikein ja kaikki totta, ei mitään manipulaatiota. Mutta kun minä piirtelin ja väritin nuo aiotut korttelit tuohon oikealla olevaan kuvaan niin se näyttää vielä todemmalta. Siis anteeksiantamattomalta ja mahdottomalta! Noin ei voi ryhtyä tuhoamaan vuosikymmenten työn avulla syntynyttä ainutlaatuista saavutusta.

Fokusoidaan vielä tarkemmin. Oranssit korttelit Hämeenlinnan väylän varressa seuraavat kyllä yleiskaavan pikselialueita erinomaisella tarkkuudella. Mitään lisäujutusta ei ole havaittavissa. Maaliikennekeskuksen kortteli oikealla on jo lautakunnassa hyväksytty.  Kohta kaavoittajan käsi siirtyy Metsäläntien pohjoispuolelle. Me seuraamme katseella. Kysymyksessä on jokin näkymätön käsi tai kosminen voima joka näitä asioita kuljettaa.  Kukaan ei tunnu välittävän hätähuudoista. Eikä mitään Panaman papereitakaan ole tiedossa meitä auttamaan. Mitään vaihtoehtoja ei esitetä. Täytyy varmaan tehdä komsit ja kiinnittäytyä puihin. Sitä kieltä Odekin ymmärtää.

Käydään kauppaa
Kun maailma on sellainen, ettei pelkkä EI,EI,EI riitä, ja moittijoilta vaaditaan ratkaisua moitittuun ongelmaan, niin kerron nyt Hämeenlinnanväylän bulevardin suhteen omani. Aluksi muistutan että olen bulevardiaatteen kannattaja. Mutta niin kuin aiemmasta tekstistäni ilmenee, en suinkaan yleiskaavaosaston esittämän Hämeenlinnanväylän bulevardin kannattaja. Olen sen vastustaja. Keskuspuistoa ei saa pienentää eikä heikentää. Joskus voidaan kuitenkin käydä kauppaa. Jos keskuspuiston reunaan rakentaminen tuo oleellisia etuja puistolle ja sen käyttäjille voidaan käydä kauppaa pienistä maa-alueista. Pohjois-Haagan kohdalla kauppaa voi käydä Kehä I:n risteysalueen ympärillä. Pohjois-Haagan ja keskuspuiston suoraan yhdistävistä puistometsistä ei voida käydä kauppaa. Hämeenlinnanväylä tulee tältä osin kattaa ja keskuspuisto on yhdistettävä 400 metrin viherkannella Pohjois-Haagan puoleiseen ihanaan puistomaisemaan. Bulevardirakentamisen voi aloittaa Maria Jotunin puiston kohdalta. Siinä voi pikkuisen lipsauttaa myös keskuspuiston puolelle. Rakentamista voi jatkaa suhteellisen reippaasti Haagan ammattikoululle saakka mm. Metsäläntien liittymäalueita hyväksikäyttäen. (Paitsi jos kaivetaan koipussista hieno Haaganväyläsuunnitelma, sitten pitää hieman varoa).  Etelään päin Metsäläntien ja rantaradan välillä mennään varovasti vain yhdellä melusuojaksi kelpaavalla tonttirivillä. Rantaradan kainalossa ja Hakamäentien nurkassa voidaan sitten hieman revittää. Millaisen bulevardin voisi rakentaa jos keskuspuisto säästetään - paitsi eräitä kaupankäynnin kohteita? Tuohon minun kartalle merkitsemälle alueelle mahtuu rakentamista nippa nappa puolen neliökilometrin verran. Jos siinä käytettäisiin mallina Maaliikennekeskuksen vanhalle tontille esitettyä "lisää kantakaupunkia” -rakennusoikeutta saataisiin noin 9000 asukasta ja pari tuhatta työpaikkaa. Siinä se ja salentti!


Tässä on sitten kaupankäynnin tulos. Keskuspuistoa hieman nirhaistaan. Pohjoishaagalaiset saavat kunnon yhteyden keskuspuistoon tai oikeammin nuo puistot yhtyvät. Heidän ihanat lähimetsänsä ja kosteikkonsa säilyvät. Hämeenlinnanväylän melu häipyy. Haagan ammattikoululle tultaessa rakentamista lisätään. Tuo Timo ja Tuomo Suomalaisen piirtämä koulu on muuten aivan ihana talo. Yksi hienoimmista! Toke Korhosen kuljetusristikot yms. saavat täydennystä rinnalleen. Keskuspuiston peltoaukean nirhaaminen ja Pirin Penan suunnittelema liian laaja liittymä eivät kelpaa surun aiheeksi. Korttelirivi antaa keskuspuistolle kaivattua melunsuojaa. Muuten vielä yksi juttu: Kehä I:n tulevaisuus on välttämättä saatava osaksi bulevardisuunnittelua. Minä olen jo useamman kerran haikaillut bulevardiaikaista lasiputkiviaduktia. Ovat kai pitäneet hulluna kun eivät ole mitenkään reagoineet - Reetat ja muut. Kutsuisivat edes kahville.

27 kommenttia:

  1. Syrjäsen kommentti luottamuksensuojan merkityksestä on tärkeä ja toivoisi, että se jossain yhteydessä testattaisiin oikeudessa kunnolla. Kun MRL vanhaan rakennuslakiin verrattuna helpotti asemakaavoitettuihin puistoihin kajoamista, tarjolla on peruuttamattomia virheitä. Keskuspuisto ei ole ainoa case laatuaan.

    VastaaPoista
  2. "Niille piirretyt puut näyttävät 70- vuoden ikäisiltä. Kuvat esittävät siis aikaa noin vuonna 2100 tai vähän päälle."

    No ei puita bulevardin istutuskaistalla sentään siemenestä kasvateta. Töölölahden puistoon luemma juuri siirrettiin 30-vuotiaitakin puita, toki enemmistö nuorempia.

    VastaaPoista
  3. Nohei Pentti,
    Hyvä viritys jota voi vielä parantaakin. Iloista sykettä Boulevardeille ei synny sillä että toisella puolella on vain yksi korttelisiivu. Nyt sitä siivua kehutaan vielä urbaanin sykkeen lisäksi ”melusuojaksi”. Sitä se varmasti voi ollakin jos umpikortteleita rakennetaan. Unohtuu kuitenkin se tosiseikka että samalla luodaan aistittavissa oleva epävirallinen ”yksityisyysreviiri” korttelinauhan itäpuolelle – siis Keskuspuistoon. Tätä tuntemusta voi harjoitella kaikkialla missä keskuspuisto rajautuu asuinkortteleihin. Tunne kun kulkee rakennuksien sivuitse on ihan toinen kun vertaa kulkemista puiston keskellä oleviin reitteihin (kokeile vaikkapa Tullinpuomin nurkilla). Länsi-Pasilan muuri on parempi mutta kyllä sielläkin se näkymätön reviiri kummittelee.
    Noiden liitekuvan rakennuskorttelialueiden tilalle pitäisi rakentaa ihan oikeat meluseinät Hämeenlinnanväylän itäpuolelle. Niiden suojassa voi sitten kokea olevansa puistossa liialta urbaanilta sykkeeltä piilossa.
    Ha det bra
    Bjöte

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö sinne reunaan sitten tehdä katu? Se kuulostaa epäortodoksiselta, mutta kaduilla tuppaa olemaan vahvasti julkinen luonne. Olisi sitten vaikka kevyen liikenteen katu. Tuli vaan mieleen tästä sinulle tutusta esimerkistä Väinämöisenkadulta: https://goo.gl/maps/8ijBX3iwnMk -> Siinä ei rakennukset yksityistä puistoa.
      -tomi

      Poista
  4. Pentti terve!
    Aivan mainio juttu Keskuspuiston puolesta. Sellaista tarvitaan, kun mikään ei ole näyttänyt vaikuttavan. Mielestäni kartoissa ei näy Maunulan hautausmaa. Siinä kohtaa yleiskaavaehdotus johtaisi puiston kaventumiseen kapeimmilleen sillä tuskin hautausmaata voidaan pitää osana keskuspuistoa.
    Terveisin
    Olavi

    VastaaPoista
  5. Pentti,
    Hienoa että kirjoitat Keskuspuistosta, hiljaisuus onkin ollut silmiinpistävää...
    Täytyy kuitenkin kriittisesti kommentoida kompromissiasi. Keskuspuistoon koskeminen ei ole tarpeellista, vaikka yleiskaavan tavoitteista (joista niistäkin voi olla montaa mieltä) ei haluaisikaan tinkiä. Yleiskaavan kaavavaranto kerrotaan kaavaselostuksessa kaksinkertaiseksi todellisuudessa tarvittavaan nähden. Voisiko sitä maltillistaa? Toimitilarakentamista esitetään samassa suhteessa asumiseen nähden kuin sitä nyt onko. Onko tämä kehityssuunta todennäköinen?
    Ja vielä yksi yksityiskohta Kehä I:n ja Hämeenlinnan väylän risteyksestä: kaavaluonnoksen rakentamista on siitä siirretty etelämmäksi juuri siihen kohtaan mitä haluat suojelle, syynä muinaismuistot eli ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusketju.
    Terveisiä Pirkkolasta,
    Maija Hakanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, noista tavoitteista olen melkoisesti kirjoittanut ja olen kanssasi samaa mieltä. Mutta tuosta yksityiskohdasta: kun ajelen fillarilla aina tuosta mutkasta montun pohjalta niin ottaa päähän se huumaava melu, olis hyvä saada juuri tuo meluisa risteys eristettyä rakentamalla ja olivathan nuo juoksuhaudat tuttuja jo poikavuosilta, ne ovat varsinaisesti ylempänä kuin minun symbolinen möykkyni ja desanttikukkula oli sentään huomattavasti ylempänä. Nämähän on niitä näitä tuon koko asian rinnalla!

      Poista
  6. Riemastuttava teksti. 'Vaan miten käy kekkoselta rock'an'roll?'

    VastaaPoista
  7. Kiitos Koivukylä-analyysistä. Olen asunut Peijaksen hospitaalissa yhteenlaskettuna noin kuukauden ja yhdyn mielipiteisiisi
    miljööstä: keskinkertaista.
    Vapputoivotuksin
    Mikko

    VastaaPoista
  8. Saisiko tuohon mielen virkistämiseksi laitettuun kuvaan vielä Malmin lentokentän? Onnistuuko ilman mikroskooppia?

    VastaaPoista
  9. Hyvää tekstiä, kiitos. Kirjoitin aikaisemmin kaupungin toiminnallisen diversiteetin vähenemisestä kun armeija, poliisi ja Malmin kenttä poistetaan muka kaupungistumista merkitsevän asuntomantran hokemisen nimissä.

    Mainitset yllä, että krunikkalaista ei kiinnosta Keskuspuisto. Koko elämäni asuminen mahtuu Yrjönkadun ja Krunikan väliin, ja Keskuspuisto kiinnostaa paljonkin. Olen hillunut siellä ties missä puuhissa, äitini opetti siellä ratsatusta.

    Siis mistä Keskuspuistosta puhutaan? Se on vahingossa syntynyt ja säilynyt maakaistale. Aalto mainitsi jo vuonna 1950 tarpeen rakentaa Töölönlahdelle julkisia rakennuksia. Ei onnistunut sekään. Siitä se olisi sitten hänen ajatusmaailmassaan muuntunut kaikenlaisten toimintojen sisältämänä alueena asteittain luonnoksi Jäämerelle asti.

    Keskuspuistoa ovat minun mentaalisessa Helsinki -kartassani kasvitieteellinen puutarha, Eltsun mäki, kaupunginpuutarha, Laakson hieno sairaala, Ruskeasuon ratsastushallit poliisihevosineen, koirien hautausmaa, siirtolapuutarhat ja paljon muuta mitä ihmiset keksivät tehdä. Ja Malmin kenttä vielä jonon jatkoksi.

    Ei Keskuspuiston tarkoitus ole olla jotain vimmatusti puolustettavaa metsää. Ja mitä metsällä tarkoitetaan? Keskuspuiston maastossa on linnoituslaitteita, juoksuhautoja ja kaikenlaista ihmisen tarvitsemaa maan, kiven ja puiden käyttöä oman aikansa tarpeisiin. Kyllä niitä pitää tietenkin säilyttää.

    Pelkään vain, että joku uusurbanisti keksii ehdottaa asuntoja Ruskeasuon ratsastushallienkin paikalle.

    Tällainen maailmanluokan supervyöhyke voisi alkaa jo Kauppatorilta jos aidat saataisiin pois estämästä Helsingin yliopiston korttelien läpi kävelyä ja pyöräilyä.

    Terveisin
    Jussi R.

    VastaaPoista
  10. Panamapapereita mulla ei ole antaa mutta maaliikennekeskuksen pohjoispuolisella metsäalueella yleiskaavassa kaavoitetulla alueella sijaitsee liito-oravan reviirin ydinalue, joka kyllä luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin IV liitteen lajiensuojeluvelvoitteiden mukaan estää yksiselitteisesti tuon alueen kaavoittamisen.Liito-orava levittäytyy tällä hetkellä vaudilla keskuspuistossa ja vuonna 2014 havaitut kolme reviiriä ovat tällä hetkellä paisuneet jo noin 15 reviiriksi. Liito-orava tulee olemaan paras apuvälin keskuspuiston kaventavien suunnitelmien torjumisessa. Eikun papanoita puiden juurelta etsimään!

    Liito-oravan suojelun tärkeydestä tai järkevyydestä voi olla myös toista mieltä mutta silloin täytyy alkaa lobbaamaan Suomen eroa EU:sta tai muutosta luontodirektiivin IV liitteen lajilistaan sekä muutosta luonnonsuojelulain 49 §:n.

    Tuomas L

    VastaaPoista
  11. Hyvä Tuomas L, ei kai minkään lajin suojelun pitäisi estää kaavoitusta ja järkevää monimuotoista kaupunkisuunnittelua. Päinvastoin, liito-oravan alueet pitäisi merkitä kaavaan huolellisesti, että tiedetään missä ne ovat ja mihin suuntaan niiden tarvitsemaa aluetta tarvittaessa laajennetaan. Liito-oravalle löytyy kyllä tilaa.

    Sivumennen sanoen, jo eläkkeellä olevana ympäristöministeriöläisenä toivoisi Suomen oman yhdyskuntasuunnittelun sivistyksen pikku hiljaa kehittyvän, ettei tarvitsisi vedota EU:n ylikansallisiin ja usein maahan, alueeseen ja paikkaan sopimattomiin säädöksiin.

    VastaaPoista
  12. Niin no, jos oletetaan tunneli (tuosta on vähän vaikea saada selvää kuinka pitkä ja missä, sisältää Kehä I liittymän?), niin kaikinlaisia jänniä mahdollisuuksia toki avautuu. Ja sellainen ylipääsemätön ongelma, että kustannukset ovat ylipääsemättömiä. Viimeksi tätä räknättiin Itäväylällä Kivinokan kohdalla, eikä tehdä ihan riippumatta muusta Kivinokasta, koska astronomiset kustannukset.

    Vaihtoehtojen pitäisi olla myös taloudellisesti jotenkin toteuttamiskelpoisia.

    VastaaPoista
  13. Hyvä Rautsi J. Se että estääkö jonkun lajin suojelu kaavoituksen ja minun tai sinun mielestä järkevän ja monimuotoisen kaupunkisuunnittelun on hyvä kysymys ja siihen vastaamiseen tarvitaan tietoa siitä missä ne liito-oravan reviirit ihan yksittäisten papanapuiden sijaintien tarkkuudella sijaitsevat. Näin voidaan määritellä kunkin reviirin säilymiselle tarpeellisen alue myös kartalle. Olen nuo metsälän papanapuut käynyt itse katsomassa ja oma näkemyksni on että tässä tapauksessa estää.

    Tässä kohtaa pitää muistaa, että kyseessä ei ole mikä vain laji vaan luontodirektiivin liitteen IV laji jonka lisääntymis ja levähdyspaikan havittäminen on kiellettyä (LSL 49 §). Myös siinäkin tilanteessa että se estää järkevän kaupunkisuunnittelun. ELY keskus voi myöntää poikkeusluvan yksittäsitapauksissa poiketa kyseisestä tiukasta suojelusta VAIN luontodirektiivin artiklan 16 mukaisilla perusteilla. Suosittelen lukemaan nuo perusteet jos eivät ole tuttuja. Ovat hyvin tiukat ja asuntojen kaavoittaminen ei taida niistä mennä läpi kansallisesti merkittävänä hankkeena jolle ei ole vaihtoehtoisia toteuttamistapoja. Myö Östersundomin kaavoitus on törmännyt samoihin ongelmiin Natura 2000 alueiden heikentämisen yhteydessä.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Ja vielä. Olen varmasti Jussi kanssasi pitkälti samaa mieltä siitä että liito-orava ja sekä monimuotoinen kaupunkisuunnittelu mahtuvat kyllä Helsinkiin erinomaisesti. En myöskään itse pidä juurikaan siitä ajatuksesta, että kun en halua että Keskuspuiston varttunutta sekametsää kasvaville alueille ollaan kaavoittamassa, niin joudun vetoamaan Brysselissä päätetyllä listalla olevan jyrsijälajin suojeluun, jota esiintyy Vaasan ja Pohjois-Korean välisellä alueella. Vaihtoehdot vain ovat melko vähissä.

    Sivumennen sanoen viidennen polven helsinkiläisenä ja ympäristöhallinnossa työskennelleenä biologina, joka pyöräilee joka päivä keskuspuistoa pitkin työmatkat kesät talvet, toivoisin myös että Helsingin kaupungin kaavoituksessa otettaisiin pikkuhiljaa käytäntöön se ajatus siitä että myös puisto on maankäyttömuoto siinä missä asuinaluekin. Ja että varsinkin Helsingin Keskuspuiston kaavoitussuunnitelmissa otettaisiin nimenomaan huomioon Keskupuiston alueelliset erot ja tähyiltäisiin mieluummin niille vähäisellä virkistyskäytöllä oleville liikennevihreän alueille, joilla myös luontoarvot ovat vähäisemmät. Näille kaavoittamista en vastusta. Blogitekstissä esitetty hämeenlinnan bulevardisointi yhden korttelirivin syvyisenä on kanantettava ajatus.

    VastaaPoista
  16. Hyvä Tuomas Lahti, eihän tässä eri mieltä olla liito-oravan suojelusta. Pointtini on, että tutkitaan minkä verran ja minkälaista aluetta se tarvitsee ja pistetään kaavaan eli kaavoitetaan alueeksi johon ei rakenneta.

    Ja kai liito-oravakin tajuaa missä sen alue loppuu jos tulee talo vastaan. Tai voi nopeastikin oppia pesimään johonkin ex-suuryrityksen konttoriin, jonka luonto on napannut haltuunsa.

    Tällainen rakentamisen kyllä ja ei -alueiden selkeä märittely on ollut esim Tanskan kaavasysteeminen perusta iät ja ajat.

    Sivumennen sanoen, Tshernobylin posahtaminen näyttää ennallistaneen keskisen Itä-Euroopan luontoa enemmän kuin mikään Natura. Kyllä luonto on ihmeellinen, ei voi muuta sanoa. Aivan oikeasti toivoisin, että biologit selittäisivät mistä siinä on kysymys. Onko odotettavissa jotain mutantteja vai mitä?

    Terveisin
    JR

    VastaaPoista
  17. Siinä on hyvinkin yksinkertaisesti kysymys siitä, että ihmistoiminnalla (Tshernobylin tapauksessa melko normaalilla itäeurooppalaisella maatalous- ja taajamaalueella ennen onnettomuutta) on hyvin suuri vaikutus eurooppan alkuperäiselle, luonnonvaraiselle luonnolle ja lajeille. Esimerkiksi laajoja yhtenäisiä elinympäristöja tarvitsevat lajit, joutuvat väistymään kaupunki ja maatalousympäristöjen tieltä ja paremmin ihmistoiminnan reunavaikutuksissa pärjäävien lajien alta pois.

    Kun ihmistoiminta äkillisesti jollain alueella loppuu niin keskieurooppalaisella luonnolla susineen, ilveksineen, karhuineen ja alueelle ominaisineen luontotyyppeineen ei mene kovin kauaa vallata itselleen entisiä esiintymsialueita takaisin.

    Kyllä tuollainen, jonkin alueen totaalieristäminen ihmistoiminnalta on huomattavasti tehokkaampaa luonnonsuojelua kuin Natura-verkosto. Radioaktiivisuuden vaikutukset ovat ymmärtääkseni jääneet melko vähäisiksi nopeasti laskeneen taustasäteilytasojen takia ja koska sattumanvarainen mutaatio ei ole juuri koskaan hyödyllinen lajille luonnonvalinnan näkökulmasta ja mutatoitunut yksilö yleensä karsiutuu pois populaatiosta hyvinkin nopeasti jos ylipäänsä on elinkykyinen.

    VastaaPoista
  18. Kuulostaa järkevältä. Entä ydinvoiman huonot puolet?

    VastaaPoista
  19. Pakko jatkaa tähän, että olin työni takia ison osan ajasta ulkomailla. Havaitsin, että suomalaiset ovat Euroopan luonnosta vieraantunein kansa. Rooman esikaupungissa söin aamiaista hotellin terassilla Afrikan kiljukotkan kanssa. Se lenteli sankan petolintuporukan kanssa kaupungin taivaalla napsimassa pois liiat lokit, kulkukoirat ja kissat. Villisikaperhe viiletti possujen kanssa Provencessa pitkin moottoritietä. Näin päivittäin kauriita, Karpaateilla susia melkein kylänraitilla. Espanjassa on kaupunkeja, joissa melkein joka talon katolla asuu helikopterin kokoiset haikarat eikä pesä ole ainakaan suomalaisittain ylisiisti. Elukat ja ihmiset tuntuvat kuitenkin tulevan jotenkin toimeen keskenään. Mistähän tämäkin johtuu? Ei ainakaan urbanismista, sillä elukat löytävät kaupungista sapuskaa ja pesäpaikkoja. Kansanluonteesta?

    VastaaPoista
  20. Kuullostaa aika mahtavalta. Valitettavasti tuo ihmisen ja eläinten sopuisa yhteiselo koskee vain osaa lajeista ja luontotyypeistä ja ne tuntuvat olevan kaikilla kaupunkialueilla enemmän tai vähemmän samoja. Kokonaislajimäärä kyllä kaupunkialueilla kasvaa pinta-alaa kohden verrattuna luonnuontilaiseen lähialueeseen mutta tämä kehitys, jota kutsutaan myös "Biottiseksi homogenisaatioksi" supistaa kuitenkin suuremman mittakaavan tarkastelussa niitä alueellisesti harvinaisten ja kilpailutilanteissa heikosti pärjääviä lajeja ja luontotyyppejä mikä taas näkyy esimerkiksi koko Euroopan lehtimetsävyöhykkeen alkuperäsilajien ahdinkona. Kaupungistuminen yhdessä muiden ihmistoiminnan aiheuttamien maankäytönmuutosten kanssa, johtavaa kuitenkin massiiviseen luontaisten elinympäristöjen pirstoutumiseen, mikä on ylivoivoimaisesti merkittävin luonnonmonimuotoisuutta uhkaava tekijä maapallolla. Ilmastonmuutos on tähän verrattuna mittaluokkaa pienempi ongelma (vielä tällä hetkellä). Jos lukemista aiheen tiimoilta kiinnostaa harrastaa niin mielestäni aikamme merkittävin Suomalainen tieteentekijä Ilkka Hanski on kirjottanut erittäin hyvän ja yleistajuisen kirjan "Viestejä saarilta" jossa tämän kehityksen mittaluokka ja vaikutukset käydään läpi.

    VastaaPoista
  21. Loistavaa keskustelua Tuomas ja Jussi, viihtyisää walpuria teille!

    VastaaPoista
  22. Hyvä blogi herättää keskustelua. Aina oppii. Pidän myös nimellä ja tosissaan tehdyistä kommenteista. Se pelastaa verkkokeskustelun "some" -mussutukselta.

    Kiitos ja hauskaa vappua,
    Terv.
    JR

    VastaaPoista
  23. Kuinka paljon Hämeenlinnan väylällä kulkee autoja? Eikö koko tien voisi poistaa ja antaa metsän kasvaa takaisin. Tulisi halvemmaksi kuin esittämäsi bulevardi.

    VastaaPoista
  24. Ajelin tänään fillarilla Vantaan kuohuja katselemaan - voin suositella, kyllä tuo mahtava kevään kuohunta keskuspuistossa kaiken keinotekoisen voittaa, siis matkaan vapunpäivänä ihmettä katsomaan!

    VastaaPoista